KSP Sivuaineopinnoista yleisesti

Valitsin käsityökasvatuksen perusopinnot kahdesta eri syystä. Ensinnäkin monialaisten opinnoissa innostuin ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnolla teknisistä töistä. Halusin oppia sitä lisää ja syventää ainehallintaani. Toinen syy oli raadollisempi eli oletan, että teknisentyönopettajille riittää kysyntää alakoulumaailmassakin, joten työllistymismahdollisuuksien lisääminen oli toinen syy opintojen valitsemiseen.

Mitään aiempaa koulutusta, joka olisi tukenut näitä opintoja, minulla ei ollut, ellei sellaiseksi lasketa opiskelijaksi poikkeuksellisen pitkää elämänkoulua. Mm. vanhan 50-luvulla rakennetun rintamamiestalon remontointi on vuosien varrella opettanut kantapään kautta yhtä ja toista, mutta ne ovat toki olleet lähinnä kirvesmiestason hommia, ei puusepän.

Tavoitteeni olivat kokonaan teknisellä puolella ja olin hyvin pettynyt, että olimme ensimmäinen vuosikurssi, jonka oli opiskeltava näin laajasti molempia; teknistä ja tekstiiliä. Tämä varmasti paistoi läpi myös omasta tekemisestä tekstiilipuolella, kun motivaatiota ei oikein ollut. Sen ymmärrän, että tekstiilipuoleltakin jotain olisi käytävä, mutta kyllä perusopinnot pitäisi pystyä painottamaan nykyistä enemmän haluamaansa suuntaan.

Oli mahtavaa miten kurssilla vertaistuki toimi käytännössä. Apua sai aina kun sitä pyysi ja sitä vastavuoroisesti myös annettiin pyytämättä jos huomasi toisen sitä tarvitsevan. Yhteistyö on voimaa! Olen oppinut paljon käytännön taitoja, joita voin ja tulen hyödyntämään työelämän ulkopuolella ihan normaalissa arkielämässä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka tekstiilipuolelta ompelukoneen käyttö ja tekniseltä puolelta puukon ja kirveen teroitus, mutta näitä esimerkkejä löytyisi kyllä vaikka kuinka paljon lisää.

Olisin halunnut oppia tekniseltä puolelta vielä lisää ja syvempää aineenhallintaa ihan joka alueelta. Yritin nyt rohkeasti kokeilla erilaisia työkaluja, -välineitä ja -materiaaleja, joista minulla ei aiemmin ollut mitään kokemusta. Sainkin varsin laajan, joskin pintapuolisen, kokemuspohjan kasattua. Pelkäänpä kuitenkin, että kun vuosi pari on kulunut niin suurin osa tästäkin vähästä on unohtunut, kun osaamisesta ei ole kehittynyt alkeellisintakaan rutiinia.

Kurssit ja suoritustavat ovat olleet varsin antoisia ja monipuolisia. Yksi selvä kehittämiskohde olisi siinä, että yksi opettaja vetää läpi yhden kokonaisuuden kokonaan. Nyt tuli liikaa sellaista, että mahtoiko Päivi/Jaana/Pasi jo puhua siitä ja siitä silloin ja silloin sen ja sen yhteydessä...

Tässä vaiheessa en ole vielä keksinyt, että mitä tekisin toisin. Ehkä kirjoittaisin tätä digiportfoliota sitä mukaa kun demoja on käyty, enkä näin lopuksi kaikkea kerrallaan ;)
Nälkää oppia lisää kyllä jäi. Valitettavasti tunsin, ettei minun aikatauluillani ollut kuitenkaan mahdollista lähteä Raumalle aineopintoihin. Jos ne olisivat olleet Turussa, olisin suorittanut ilman epäilyksen häivääkään teknisen aineopinnot ensi lukuvuonna.