Saunan jakkara

Puuteknologia

Risti

16 vuotta seurassamme ollut kissaneiti lähti metsästämään hiiriä toiseen hiippakuntaan juuri tämän tehtävänannon aikaan. Päätin tehdä edesmenneeelle karvakamullemme muistoristin. Ohessa ristin suunnitelma.

Materiaaliksi löytyi varaston kätköistä mahonkia. Se on tiiviinä ja säänkestävänä materiaalina perusteltu valita ristin materiaaliksi. Periaatteessa ristin toteuttaminen oli yksinkertaista ja etenin suunnitelman mukaan. Tässä tuli tehtävässä määritelty puuliitos tehtyä ja käytin lapaliitosta. 

Työ sujui muuten hyvin, mutta lapaliitosta varten tehdyistä lovista tuli liian väljiä kun minun piti tarkistusmittauksen mukaan siirtää pyörösahaa milli, niin siirsin sitä sitten vahingossa väärään suuntaan ja näin niistä tuli sitten pari milliä väljiä. No ei siinä sitten muuta kuin huolelliset sadattelut ja pienet kiilat rakoihin ja homma toimi taas hyvin. 

Kuparilevyyn naputtelin vielä neidin strategiset tiedot. Levyn kiinnitin kuvan mukaan keskelle ristiä.

Risti on käytössä ja ainakin ensimmäisen talven se uhmasi säätä pihalla täysin moitteettomasti. 

Lapaliitos liitoksena soveltuu varmasti jo alakoulun puolelle, ehkä 5-6 luokkalaisille. Se ehditäänkö tällainenkin liitostekniikka opetella onkin sitten jo toinen asia.

Saunan jakkara

Suunnittelu lähti liikkeelle ihan todellisesta tarpeesta - mökkisaunaltamme puuttui alin askelmajakkara. Tuntuu, että ainakin puolet teknisen puolen töistä päätyy meidän mökille.

Ohessa on jakkaran suunnitelma.

Kun materiaaliksi putkahti jostain kertopuu (väliseinäpuu), niin muoto samalla selkiytyi suunnitelmasta poiketen funkkis-tyyliksi eli paljon suoria linjoja. Näin mm. jaloista tuli neliskanttiset ja "kantokahvat" putosivat pois.

Valmistus alkoi liimapuulevyn tekemisellä em. kertopuusta. Kertopuuta pätkin pitkin ja poikin pyörösahalla liimattavien soirojen saamiseksi. Soirojen reunoihin liimaa ja puristuksiin. Valmis liimalevy tasohöylällä sopivan paksuiseksi (no kunhan nyt tasaiseksi edes). Levy sopiviksi paloiksi jälleen pyörösahan hampaissa. 
 

Valmiina liimaamiseen...

 ...liimat levitettynä, nyt on kiirus saada hyvään puristukseen...

Päälilevy ja jalkaosat kiinnitettiin hienosti sormiliitoksella. Liitokseen tarvittavat kolot tuli kun soirot jo liimausvaiheessa ovelasti laittoi hammastamaan. 

 ...hyvää levyähän siitä tuli, kun tasohiomakoneen kautta käytti.

 

Jakkarasta tuli yksi ArDen laatutuotteista

Alunperin jo toteutettukin jakkara oli ilman isuinosan alla olevaa poikittaistukea. Tukevuuden ja kestävyyden lisäämisksi päätin (Pasin suosituksesta) poikittaistuen sinne kuitenkin lisätä. Tein porataltalla päätyihin sopivat kolot. Tukipuun päihin tein vannesahalla sopivat kutistukset, jotka sopivat tehtyihin neliskanttisiin koloihin. Nehän solahtivat kaikkien yllätykseksi kerrasta kohdalleen. 

Osat puuliimalla kasaan ja puritukseen. Kasatun jakkaran reunat "pyöristin" vielä jyrsimellä ja hioin kauttaaltaan. Pintakäsittelynä toimii Hempelin Teak-öljy, kolmeen kertaan käsiteltynä. Vihoviimeisnä hommana lisäsin vielä jalkojen alle pienet kumitassut, ettei jakkaran puuosat seiso suoraa märällä saunan lattialla imemässä kosteutta.

Tähän työhön panostin poikkeuksellisen paljon. Tein sitä pitkään ja huolella, liekö tällä vaikutusta, mutta siitä tulikin omaan silmään hyvä ja toimiva tuote. 

Niin, että eihän tuo anopintappaja lopulta muistuta kuin etäisesti laadittua suunnitelmaa. Tämä onkin varma merkki siitä, että käsissäsi on aito ArDe -tuote. 

Puuteknologia koulussa jakkaran ja sen sisältöjen näkökulmasta.

Alakoulussa käytettäväksi tämä työ sellaisenaan ja kaikki työvaiheet toteuttaen ei välttämättä sovellu. Toki koulussa voidaan saunajakkara tehdä, mutta hieman helpompana versiona. Tällaisenaankin työn voisi muuten tehdä (kunhan opettaja tekee pyörösahaosuudet), mutta se veisi niin pitkän ajan, että epäilen mahtaisiko kaikilla oppilailla kärsivällisyys riittää.

Tässä työssä kyllä tutustuttiin monipuolisesti puuteknologian eri osa-alueisiin. Oli sahaamista, liimaamista, mittaamista, höyläämistä, hiomista, liitosten tekoa, valmistettiin käyttöesine, pintakäsittelyä ja viimeistelyä. Ongelmanratkaisu- ja sosiaaliset taidot kehittyvät varmasti kun kyselee ja katselee toisilta neuvoa ja miettii miten vastaantulevia haasteita pystyisi ratkomaan.

Lisätietoa Hempelin teak-öljystä.

 

Puusovauksen kokeilu: palkinto ja löylykauhan kahva

Muistelen, että puusorvi oli vanha suosikkikoneeni antiikkisilta kouluajoiltani. Tämän kurssin ensimmäisestä sorvauskokeilusta syntyi alinna oleva pieni puupokaali. Kyseessä ihan perus-perussorvaus, mutta onnistunut sellainen. Samalla pääsin harjoittelemaan "kuumalankakynän" käyttöä. Siis sen vekottimen, jolla pystyy puun pintaan kynämäisesti kirjoittamaan polttamalla.

Seuraavassa kuvassa taustalla näkyy katajan oksa, josta sorvasin uuden löylykauhanvarren. Sen kanssa tuli opiskeltua sitä tosiseikkaa, että sorvattavasta kappaleesta tulee suora sorvauksen jälkeen. Piti nääs kertaalleen ottaa pahin mutka päästä pois, että sorvaamisesta ylipäänsä tuli mitään. Eihän se suora senkään jälkeen ollut, mutta lopulta siitä kuitenkin suora tuli. Lopputulos on erittäin onnistunut ja ArDen head designeria kovasti tyydyttävä.

Yritin minä sorvata yhtä koivunmöhkälettäkin. Kokemattomaan silmään se näytti suht säännölliseltä ja hiukan jopa pyöreäreunaiselta kappaleelta. Ja kilin kellit kanssa! Hyvä kun alkuun pääsi, niin johan lähti möhkäle kolisten irti sorvista pisin verstasta. Möhkäle oli kuin olikin liian epämääräisen mallinen, joten keskipakoisvoima heitti sen huitsin Nevadaan.
Höylällä sitä sitten siistin reunoilta hieman säännöllisemmäksi, mutta uusintayrityksessäkin ääni oli sitä luokkaa, että jäi sekin sorvausyritys kesken. Tällä kertaa tosin luovutin jo ennen kuin möhkäle lähti lentoradalleen. Tämä episodi oli kuitenkin opettavainen. Nyt osaan suhtautua paljon kriittisemmin mm. sorvattavan kappaleen alkumuotoon sekä sorvin pyörimisnopeuteen. Em. asioita ei olisi tullut sen enempää mietittyä, jos sorvaukset olisivat jääneet tuohon ensimmäiseen pokaaliin.

Vaikka kuinka mieli tekisi muuta väittää, niin pakko on omana mielipiteenäni kirjata, ettei puusorvi sovi alakoulun oppilaiden käyttöön. On se silti edelleen yksi minun lempikoneistani puutyöverstaalla.

Nimikyltti

Nimikyltti oli lähinnä tekniikkakokeiluja varten toteutettu. Mahonki materiaalina sekä jyrsintä ja polttokirjoitus tekniikoina olivat kaikki uusia minulle. Lopputuloksena voidaan todeta, että mahongin ja esim. männyn työstäminen eivät ole sama asia, vaikka samoja työvälineitä ja -tekniikoita käyttäisikin. On se mahonki vaan niin paljon kovempaa materiaalia...